perjantai 29. kesäkuuta 2012

Virkatut nilkkurit

Lomarahat tuli ja meni - suuri siivu niistä oli käytettävä alennusmyynneissä - missäs muualla? Biancosta mukaan tarttuivat kiilakorkosandaalit, joita olen vastustanut viimeiseen saakka koska pidin niitä rumina. Kummasti se mieli muuttuu. Eivät ne vieläkään saa allekirjoittanutta huutamaan ihastustaan haltioituneesti mikä saattakin olla osasyy siihen että päätin kehitellä niihin pitsinilkkurit. Tuo kummasti piristystä muuten todella yksinkertaisiin kenkiin. Aikaa meni yksi ilta Truebloodin nelostuottaria katsellessa ja lankaa vain hiirenpierun verran (tekninen termi).








Koukku: 2,5
Lanka: Novita Tennesee

Virkkaa 48 kjs (Tai muu parillinen silmukkamäärä) ja lisää 3 kjs silmukkaketjuun
1.krs: 1 p koukusta laskien viidenteen kjs:aan, *1 kjs, hyppää 1 kjs:n yli, 1 p seuraavaan kjs:aan*, toista *-* kerros loppuun. Käännä.
2. krs: 4 kjs, hyppää ensimmäisen pylvään yli, *1 p seuraavaan kjs-kaareen, 1 kjs, hyppää yhden pylvään yli*, toista *-*. Lisää kaksi pylvästä kerroksen loppuun.
3.-6. krs: 4 kjs, hyppää ensimmäisen pylvään yli, *1 p seuraavaan kjs-kaareen, 1 kjs, hyppää yhden pylvään yli*, toista *-*.
7. krs: Virkkaa kerrokseen kiinteitä silmukoita, niin että teet yhden kiinteän silmukan lisää joka toiseen silmukkaan.
8. krs: Normaali kerros kiinteää silmukkaa ilman lisäyksiä.



 
Kruunipitsi-reunus: 
1. krs: 1 ks koukusta laskien 2. kjs:aan, 1 ks joka viidenteen seuraavaan kjs:aan, *käännä, 7 kjs, hyppää seuraavan viiden ks:n yli, käännä (6 ks, 5 kjs, 6 ks) 7 kjs:n kaareen, 1 ks jok. 7 seur. silmukkaketjun kjs:aan*, toista *-*. Virkkaa kerroksen lopussa 1 ks viimeisenn kjs:aan. Käännä.
2. krs: 4 kjs, hyppää ensimmäisen ks:n yli, *hyppää seur. 6 ks:n yli, toista (1 p, 3 kjs, 1 ps näistä kjs:sta ensimmäiseen) 4 krt. 5 kjs:n renkaaseen, 1 p samaan renkaaseen, hyppää 6 ks:n yli, 1 pp seur. ks:aan.* Toista *-*. Virkkaa kerroksen lopussa viimeinen pp kjs:aan.
Älä päätä reunapitsiä vaan virkkaa vielä kierros sivun ja yläosan ympärille: näin epätasaiset reunat tasoittuvat ja neppareille saa vankemman pohjan.

Kiinnitystä varten taoin pitsien takareunaan nepparit, mutta joku nappisovelluskin käy erinomaisesti!





torstai 17. toukokuuta 2012

Virkattu leijona

Murr.. on ollut taas tuskaista seurata Lätkäjellonniemme taivalta liukkailla jäillä. En yleensä seuraa kiekkoa mutta MM-kisojen aikaan on aina pakko nauliintua porukalla ruudun ääreen leikkimään valmentajaa ja tuntemaan kollektiivista ylpeyttä ja häpeää: ylpeyttä alkupeleissä, häpeää lopuissa.. Tänään tulee Suomi-USA revanssi ja sattumalta on myös serkun pojan syntymäpäivät, joten oli lähes luonnollista virkata pojanklopille lahjaksi jellona.



Oman kisamaskotin saat piiperretyksi näin:

Lanka: Novitan tico tico
Virkkuukoukku: 4 mm

VARTALO
Luo 50 kjs, liitä yhteen piilosilmukalla
Tee 17 cm kiinteää silmukkaa
Aloita kavennukset: kerroksen joka kymmenes sílmukka yhteen, tee yksi normaali kerros
kerroksen joka yhdeksäs silmukka yhteen, tee yksi normaali kerros  
kerroksen joka kahdeksas silmukka yhteen, tee yksi normaali kerros
kerroksen joka seitsemäs silmukka yhteen, tee yksi normaali kerros   
Päätä lanka

JALAT
Ota 7 keskimmäistä silmukkaa vartalon alaosasta, työn toisesta reunasta ja virkkaa tasona 5 kerrosta ks:aa
Yhdistä toiseen laitaan, päättele lanka.
1.-2.krs: virkkaa ympyränä jalkaa, 28 ks, toiseen vartalon alaosaan jääneeseen aukkoon.
3.krs: virkkaa jalan sisäosasssa 2 ks yhteen, 2 ks, 2 ks yhteen, 2 ks, 2 ks yhteen, muut silmukat normaalisti
4.krs: normaali kerros ilman kavennuksia
5.krs: virkkaa jalan sisäosassa 2 ks yhteen, 2 ks, 2 ks yhteen, muut silmukat normaalisti
6.krs: normaali kerros ilman kavennuksia
7.krs: virkkaa jalan sisäosasssa 2 ks yhteen x 2, muut silmukat normaalisti
8.krs: normaali kerros ilman kavennuksia
9.krs: virkkaa jalan sisäosasssa 2 ks yhteen, muut silmukat normaalisti
10.krs: normaali kerros ilman kavennuksia
11.krs: normaali kerros ilaman kavennuksia silmukoiden sisäreunaan.
12.krs: 2 ks, 2 ks yhteen -kerros
13.krs: 2 ks yhteeen -kerros > päättele lanka.
Tee toinen jalka samalla tavalla. Täytä vartalo vanulla.

HÄNTÄ
Häntä tehdään suoraan kiinni vartaloon
Ota jalkojen välistä 5 ks ja virkkaa tasona 11 kerrosta
Viimeisessä kerroksessa vedä lanka kaikkien silmukoiden lävitse, jotta koukulle jää vain yksi silmukka
Ala tehdä pylväitä, mutta älä tee pylvään viimeistä vaihetta, vaan jätä syntynyt pylväs koukulle, jotta siihen kertyy 7 erillistä pylvästä. Vedä sitten viimeinen silmukka kaikkien pylväiden lävitse ja päätä lanka.

PÄÄ
Luo 5 kjs, yhdistä lenkiksi ps:lla
1.krs: tee 10 ks syntyneeseen lenkkiin
2.krs: 1 ks, 2 ks samaan
3.krs: 2 ks, 2 ks samaan
4.krs: 3 ks, 2 ks samaan
5.krs: 4 ks, 2 ks samaan
6.krs: 5 ks, 2 ks samaan
7.krs: 6 ks, 2 ks samaan
8.krs: 7 ks, 2 ks samaan
9.krs: 8 ks, 2 ks samaan
10.-21.krs: ks:t ilman lisäyksiä
22.krs: 7 ks, 2 ks yhteen
23. krs: 6 ks, 2 k syhteen > jatka samaan tyyliin loppuun sakkaa, kunnes virkkaat joka ks:n yhteen.
TÄYTÄ PÄÄ VANULLA KUN SAAT SITÄ TUNGETTUA VIELÄ PÄÄN SISÄÄN!

HARJA
Harja virkataan kiinni suoraan päähän
Valitse haluamasi kohta ja virkkaa ks:aa pään ympäri 3 kerrosta.
4.krs: virkkaa pylvästä koko kerros
5.krs: *virkkaa 2ks, 1 kjs, tee seuraavaan ks:aan 3 p, 1 kjs*, toista *-* kerros ympäri. Päätä lanka

KORVAT
Korvat virkataan suoraan päähän
Ota 5 silmukkaa ja virkkaa ks:aa tasona 3 krs. Kavenna 2 kerrostam korvan kummastakin reunasta ja päätä lanka. Tee toinen korva samoin.

NAAMA
Virkkasin naaman suoraan kiinni päähän, mutta nenän ja suun voi myös tehdä erillisinä osina ja ommella kiinni naamaan.

Ompele pää kiinni vartaloon ja TADAA! Jellona on valmis!

perjantai 11. toukokuuta 2012

Kakkusia

Tässä sen taas huomaa että mä olen niin kausiluontoinen ihminen kuin olla ja voi.. Innostun jostain aina ihan hillittömästi, hösötän hetken aikaa, väsähdän täysin ja siirryn seuraavaan pakkomielteeseen. Varmaan puoleen vuoteen mua ei saanut sohvalta pois kun väänsin aina jotain käsityötä ja vähintään viisi projektia oli jatkuvasti kesken. Nyt on handjobit unohtuneet hetkeksi, koska on tullut todella akuutti tarve korjata sohvaperuna-syndrooman aiheuttamia vahinkoja: kesä on ihan kynnyksellä eikä mun kroppa ole tajunnut laittautua omatoimisesti rantakuntoon, joten mun on ollut pakko ottaa ohjat käsiin. Nyt onkin sitten huhkittu salilla ja lenkkipolulla siihen malliin että läski palaa sihisten. Tosin treenaamisesta on seurannut akuutteja väsymystiloja joiden seurauksena olen muun muassa suihkuttanut deodoranttia tovin hiuksiini ennenkuin olen tajunnut ettei se ole hiuslakkaa..

Treenaamisen myötä ruokavaliokin on mennyt seurantaan ja herkuista luopuminen on ollut aivan kamalaa! Ja se tissuttelu on myös pitänyt jättää minimiin mikä sekin on kurjaa kun ulkona on ollut jo terassikelejä. Marttyyrinä aionkin nyt esitellä teille aikaansaannoksiani leipomiskaudeltani (joka kesti onneksi vain viikonlopun, musta ei ole jauhopeukaloksi) ja fiilistellä herkkuja joita en saa ennen kesää syödä.

Inspiraatio näihin lähti Kakkutehdas-ohjelmasta, jossa sokerimassasta taiottiin mitä ihmeellisempiä kaakkuja. Ryntäsin heti tuhlamaan omaisuuden Hyrylän Confettiin ja kaivoin kaulimen esiin. Aloitin ensin varovaisesti cupcakeista, jotka onnistuivat sen verran kivasti että siirryin nopeasti kakkuun.




Possukakkunikin syntyi sen verran vaivattomasti että olin varma olevani valmis jo kenkään, mutta siinä kohtaa erehdyin ja tömäytin kurvista suoraan metikköön - ja siihenhän se innostus sitten hyvin pitkälti loppuikin. Mieskin taisi kiittää kun ei olisikaan jaksanut syödä enempää herkkuja..






tiistai 10. huhtikuuta 2012

Vanhat kalenterit tauluiksi

Olen sen sortin kummajainen joka pystyy toljottamaan jotakin kaunista asiaa ikuisuudelta tuntuvan ajan vain sen takia että se on kaunis. Kutsutaanko sellaista ihmistä esteetikoksi? Tai henkilöksi jolla jolla on liikaa aikaa? Olkoon miten on, mun on vaikea päästää irti kauniista asioista ja esineistä vaikka ne olisivat turhakkeita. Juuri tämän takia laatikoistani löytyy vanhoja kalentereita, joita en ole raaskinut heittää pois - ne kun on ostettu juuri kauniiden kuvien takia. Edellä mainittu ominaisuus on kuitenkin rankassa ristiriidassa neuroottisuutta hipovan siisteyteni ja kierrätysvimmani kanssa. Meillä tavara kulkee nopeammin kuin rannasta lähtevä hauki... 

Niinpä hetki sitten siivotessani taas kerran kaappeja törmäsin jo unohtuneisiin kalentereihini ja päätin joko keksiä niistä jotain tai heittää pois. Niin sivut päätyivät tauluihin työhuoneemme seinälle. Alla olevat kuvat ovat 1950-luvun mainoksia esittävästä päivyristä. Osa niistä on hulvattomia!




Osaisitteko kuvitella miesten sukkia enää mainostettavan näin? Mikä on ollut kantava idea mainoksen takana?
Entä oikeanpuoleisen kuvan lasit - tuleeko oranssinen sävytys vielä joskus takaisin muotiin? 

Alla olevan taulun kokosin kahdeksasta eri kuvasta - niitä piti leikellä hieman jotta ne lomittuisivat kauniisti. Vanhojen autojen estetiikka todella hivelee mieltä ja silmiä - vaihtaisin Hondamme tuohon punaiseen Fordiin milloin vain :)

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Virkattu tyynynpäällinen

Ja takatalvi tuli.. juuri kun olo alkoi olla ihan aikuisten oikeesti keväinen.. Tosin duunikaveri sanoi ettei pyrytystä huhtikuussa voi kutsua takatalveksi, mutta koska olemme jo valon lapsi -moodissa emme huomioi hänen höpötyksiään. Töissä kasailen jo puutarha-teemaa fiilistellen kukkasipuleita ja nurmikkolannotteita suunnitellen samalla omaa pihaa. Viime vuonna avokkini taiteili meille ison puuterassin takapihalle joten tänä kesänä on pakko laittaa paremmaksi. Olen haaveillut matalasta muurista kukkapenkin ympärille joka toimisi samalla paikkana pepulle jos kaikki tuolit ovat varattuina. Joten puuhaa kyllä riittää ja niinhän ne sanoo että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty..

Summa summarum - vaikka ulkona on valkoista, ei se tarkoita sitä etteikö käsitöissä voisi näkyä kevään värit: niinkuin tässä Tenneseestä virkatussa tyynynpäällisessä.




Virkkaa 6 kjs, sulje ps:lla.
1. krs: 3 kjs (=1. p), 15 p renkaaseen, 1 ps 3. kjs:aan krs:n alussa.
2. krs: 5 kjs (=1. p + 2 kjs), 15 x *1 p seuraavaan p:een, 2 kjs*, 1 ps 3. kjs:aan krs:n alussa.
3. krs: 1 ps 1. kjs-kaareen, 3 kjs (= 1. p), 2 p samaan kaareen, 1 kjs 15 x *3 p seur. kjs-kaareen, 1 kjs*, 1 ps 3. kjs:aan krs:n alussa.
4. krs: Virkkaa ps:ita 1. kjs-kaareen asti, 1 kjs (ei lasketa s:ksi), 1 ks samaan kaareen, 3 kjs, jätä 3 p väliin, 1 ks seur. kjs-kaareen, 6 kjs, jätä 3 p väliin, 3 x *1 ks seur. kjs-kaareen, 3 x (3 kjs, jätä 3 p väliin, 1 ks seur. kjs-kaareen), 6 kjs, jätä 3 p väliin*, 2x (1 ks seur. kjs-kaareen, 3 kjs, jätä 3 p väliin), 1 ps krs:n 1. ks:aan.
5. krs: Virkkaa ps:ita ensimmäiseen 3 kjs kaareen asti, 3 kjs (=1 p), 2 p samaan kaareen, 3 x *seur. 6 kjs:n kaareen 5 p + 2 kjs + 5 p, 3 x 3 p seur. 3 kjs:n kaareen*, seur. 6 kjs:n kaareen 5 p + 2 kjs + 5p, 2 x 3 p seur. 3 kjs:n kaareen, 1 ps 3. kjs:aan krs:n alussa.
6. krs: 3 kjs (=1 p), seur 7 p:een 1 p jokaiseen, 3 x *seur. kjs-kaareen 3 p + 2 kjs + 3 p, 19 seur. p:een 1 p jokaiseen*, seur. kjs-kaareen 3 p + 2 kjs + 3 p, 11 seur. p:een 1 p jokaiseen, 1 ps 3. kjs:aan krs:n alussa.

Tuo ohje on Suuren Käsityölehden numerosta 11-12 2011. Mutta koska tyyny jolle tein päällisen tarvitsi enemmän kerroksia, sovelsin vain noita alun kerroksia uudelleen ja uudelleen! Simple :)

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Sormusteline

Pitkästä aikaa tuli taas piipahdettua kirppiksellä ja taas matkaan tarttui askartelumateriaalia enemmän ku kämppä vetäis.. Niitä ei vaan voi jättää sinne hyllyyn kun jossain vaiheessa niitä voi tarvita johonkin todella siistiin!! :)

Nyt siis bongasin ällöpyllyn näköisen sormustelineen. Sen muoto on aivan ihana, mutta se on valmistettu läpinäkyvästä muovista joka tekee siitä etovan. Onneksi olen viime aikoina intoutunut Decoupage-lakasta luvattoman paljon, joten se sai nytkin taikoa kädelle uuden ilmeen. Pirteän punainen servetti muotoutui kivuttomasti käteen pieninä paloina ja olen lopputulokseen todella tyytyväinen. Käsi saa kantaa vain kauneimpia sormuksiani ja esitellä niitä puuterointihuoneen ikkunalaudalla.

Kädellä on myös mukavaa tökkiä laiskaa miestä liikkeelle.. :)

Loppuun puujalkavitsi: Äiti ja tytär perustivat antiikkiliikkeen - mikä tuli sen nimeksi?
Vanha tavara ja posliini...



keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Evolution of Hair

Letti on siitä siisti juttu että se on uusiutuva luonnonvara - niinpä sen kanssa leikittely onkin oikeastaan jos ei pakollista niin ainakin suotavaa! Uuden hiustyylini kunniaksi kokoankin iloksenne tupeemuotiani vuosien varrelta:

1989: Ensimmäisellä luokalla tukka tupeerattiin koulukuvaa varten aivan valtavaksi pehkoksi. Tuolloin myös otsatukka leikattiin alkavaksi korvien takaa.. ja lopuksi äidin puuhelmet kaulaan ja menoksi!
1992: Vuosia säästin rahaa näihin pikkuletteihin, jotka muistaakseni kustansivat 300 markkaa. Kyllä niitä koulussa ihasteltiin ja hipellettiin! Kun letit avattiin, eivät hiukset laskeutuneet viikkoon - näytin ihan leijonalta!!

1995: Tämä vuosi oli hiuksieni kliimaksi - ne ylettyivät melkein peppuun!
1997: Lyhenee aina vaan.. puolipitkässä on se kettumainen juttu ettei hiuksia saa ikinä hyvin.. Friseessäni vaikuttavat jotkin mystiset voimat jotka saavat toisen puolen latvat kääntymään sisään ja toiset ulos vaikka kuinka kääntelis ja vääntelis.. todella turhauttavaa..

1998: Heppaleirikaverini oli jo vuosia puhunut haluavansa joskus leikata hiuksensa kokonaan pois - päätin toteuttaa idean ennen häntä. Kampaajan perkele ei kuitenkaan suostunut leikkaamaan haluamaani siiliä vaan pakotti valitsemaan mallin miesten katalogista - juuri sen näkönen siitä tulikin..
1999: Körtti keskijakaus.. ei näin..

2000: Pitkä ja paksu - unelmatukkani! Tästä se olikin sitten alamäkeä hiusten kunnon suhteen
2001: Pitihän se mustakin kokeilla.. ei se sovi maitonaamoille..

2003: Ja punainen väri kokeilussa..
2004: Nanna Mikkosen inspiroimana hain permanentin - tällä käänsi urosten päät :) Hiukset vaan meni niin huonoon kuntoon ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pätkäistä ne pois..

2005: Tässä kesäkeesissä viihdyin mainiosti, mutta mies moitti lepakoksi..
2006: Eräs viikonloppu Kuudennella Linjalla rupesin ääneen miettimään miltä näyttäisin hiuksettomana. Tunnustelin siinä päätäni koko illan ja totesin kallonmuotoni olevan sileä. Kotiin päästyämme vedimme avokin kanssa kummatkin kahden millin siilit. Huom! Minä olin vesiselvä. Kyllä aamulla vähän mietitytti mutta tämä on yksi lempityyleistäni kautta aikojen! Se vaati vain pirusti meikkiä ja naisellisia vaatteita. Parasta kaikessa oli katsella ihmisten reaktioita - priceless!!!!

2007: Elämäni eka ja vika blondikokeilu vaati viisi värinpoistoa ja kaksi blondausta - päänahkani oli aivan vesikelloilla ja kosketusarka viikon. Ihan karmee...
2008: Paluu punaiseen. Näytän kuulemma äidiltäni.

2008: Perus tylsä puolipitkä
2009: Lyhyt otsatukka. en ole vieläkään varma tykkäsinkö..

2010: Kapinakausi tuli hieman myöhään.. Ei vaiskaan! Tää on mun punk-pippaloista :)
2012: Piti kokeilla vielä pitkää otsatukkaa. Mun luonnostaan pyöreät posket näyttää vieläkin isommilta.. eiköhän tää kohta käänny taas sivuotsikseksi!

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Tuunattu henkari

Radiohiljaisuus päättyköön taas - aika päivittää uudet tuunaukset! Olen ollut pari viikkoa pipinä ja on laiskottanut niin maan vietävästi! Blogin päivitys olisi vaatinut ponnistuksen johon ei riittänyt energiaa sitten millään.. Osan syystä saa keuhkoputkentulehdukseni, jonka takia makasin viikon sohvalla. Hyvä puoli siinä oli, että sain motivaation lopettaa taas tupakanpolton. Toinen syy saamattomuuteeni oli Skyrim, johon koukutuin hetkeksi liiallisesti - mutta ei hätää, sain addiktioni kuriin :)

Sairasloma meidän taloudessa tarkoittaa myös yleensä sitä, että sisustus muuttuu jollakin tapaa. Mulla on yleensä liikaa aikaa tuijotella seiniä, ja tällä kertaa pahaa ögaa sai eteisen seinä. Kolmisen vuotta sitten kun muutettiin nykyiseen cribiimme, valitsin siihen ihan hirveän aivopieru-tapetin, joka revittiin nyt pois ja seinä maalattiin valkoiseksi. Kodin Anttilasta löytyi siihen sopiva sisustuskellokin, jonka värimaailman innoittamana päätin tuunata henkarimmekin.




Ja sehän vaati pelkkää ketjusilmukkaa - loputtomalta tuntuvan määrän niitä.. Lopputulos kieritettiin henkarin ympärille suht napakasti - vaikeissa paikoissa kannattaa olla pohjalla liimaa jotta ketju pysyy paikoillaan. Viimeistelynä päälle decoupage-lakkaa jotta lanka ei lähde rispaantumaan ja pysyy paikoillaan. Todella simppeliä ja aikaa menee ilta/henkari.


tiistai 28. helmikuuta 2012

Virkatut tossut

Mua ei ole siunattu ääreisverenkierrolla - se on sukuvika. Ja voin kertoa ettei tupakointi auta asiaa.. Varsinkin nyt talvella mun sormet ja varpaat on jatkuvasti siniset ja jääkylmät. Avokkini ei ikävänä ihmisenä anna käyttää itseään käsien- ja jalkojenlämmittimenä (hänellä taas on aina kuuma) joten villasukkien ja sormikkaiden menekki on meillä kova. Nyt saan onneksi vaihtelua villasukkiin, sillä törmäsin Pinterestissä Petran virkattuihin tossuihin. Tossuista oli saatavilla ohje, jota koitinkin heti ja huomasin sen järjettömän helpoksi ja nopeaksi! Yksi tossupari syntyy parissa tunnissa!

Muokkasin ohjetta ihan hippasen ja tässä se on:
Luo 5 kjs ja yhdistä piilosilmukalla
1. krs:  3 kjs, 7 pylvästä, liitä yhteen ps:lla
2 krs: 3 kjs alussa, ps samaan silmukkaan. Kaksi pylvästä samaan silmukkaan kierros loppuun.
3. krs: 3 kjs alussa, ps samaan silmukkaan, *1 p, 2 p samaan s:aan*, toista *-* kierros loppuun.
4.-13.krs: Virkkaa pylväitä ilman lisäyksiä.
14. krs: Virkkaa 20 pylvästä, käännä työ (nyt virkataan tasona).
15.-17. krs: 3 kjs alussa, 19 pylvästä.
18. krs > lisää pylväs aina kerroksen alkuun ja loppuun. Tee kerroksia kunnes tossun takareunat (virkkaamasi taso reunat taitettuna vastakkain) saa kevyesti venyttämällä yhteen kantapää takana (kannattaa ottaa huomioon, että tossu venyy käytössä, joten aluksi se saa olla todella napakka jalkaan vedettäessä). Päätä lanka, käännä työ väärinpäin taita virkkaamasi taso kaksinkerroin ja ompele takareunat yhteen.


 Koristeiden kanssa saa taas käyttää omaa mielikuvitusta, mutta jos tuntuu että haluaa tossuun lisää korkeutta, kannattaa yläreunaan virkata vaikka toisenväristä lankaa. Jos tossu jää liaan löysäksi, kannattaa kantapään kohdalla virkata silmukoita yhteen, näin tossusta tulee hieman tiukempi.



Kolmiomaisen kaistaleen tossun päähän olen tehnyt virkkaamaalla tossun etuosaan tasoa, jossa kavennan aina toisessa reunassa yhden silmukan.


 

maanantai 27. helmikuuta 2012

Vinyylikehys

Hupsista - yli viikko viime päivityksestä.. mutta mulla on siihen erittäin hyvä tekosyy! Rakas avokkini koitti käytännössä kumpi on kestävämpää, luu vai kova maa, ja voittajan saatattekin jo arvata. Ja ihan ku murtunut nilkka ei olisi vielä tarpeeksi, hankki hän siihen päälle vielä jonkin sortin viruksen. Joten töistä tullessa mulla ei liiemmin ole ollut vapaa-ajan ongelmia. Ja nyt kun avokki on parempi, päätti hän siirtää viruksen mulle ihan tasapuolisuuden nimissä. Joten seuraavat kolme päivää ei ookkaan sit muuta tekemistä ku käsitöiden värkkäys ja keuhkojen yskiminen pihalle :)

Sitä ennen pientä inspiraatiota teille vinyyleistä. Ne on mahottoman tyylikkään näkösiä ja sopii ihan sellaisinaankin seinälle koristeiksi. Halusin kuitenkin lisätä niihin jotain henkilökohtaista, joten tein niistä kehykset. Äitilläni tämä toteutettiin vielä suuremmassa mittakaavassa; siellä on nyt kokonainen seinä täynnä erikokoisia vinyyleitä joissa on meidän siskosten koulukuvia vuosilta Paavo. Varsinainen nostalgiaseinä!



Omat vinyylikehykseni kerkesivät olla jo jonkin aikaa seinällämme ennenkuin päätin tehdä niihin kehykset kehyksen sisään. Nappasin lankakorista Tenneseetä ja tein seuraavasti:

Tein ketjusilmukoita kunnes silmukat ulottuivat kehystettävän kuvan ympärille
1. krs: koko kerros kiinteää silmukkaa
2. krs: koko kerros pylvästä
3. krs. 3 kjs, kiinnitä ps:lla joka toiseen silmukkaan (pieni lenkki), jatka kerros loppuun
4. krs. 4 kjs, kiinnitä aina edellisen kerroksen joka toisen lenkin "huippuun".
Tärkkää kovaksi ja liimaa vinyyliin kuvan päälle.



Tässä vielä toisenlainen esimerkki vinyylin uusiokäytöstä. Sain tämän joululahjaksi siskoltani. Tulee mieleen Dalin valuvat kellot :) Tämä on vain koristeena omien vinyylikehysteni päällä, sillä kärsin pahimmanlaatuisesta "tikitys"-neuroosista. Meidän talosta ei löydy ainoatakaan tikittävää kelloa..

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Florence

Florence on: sielukas  / innostava / kaunis / syvällinen / punainen / intohimoinen / energinen / salaperäinen

+ the machinen kanssa Florence on lyömätön. Toivon Florencen auttavan aivokasvaimesta/syövästä toipunutta ystävääni jaksamaan - varsinkin nyt kun elämä on heittänyt taas uuden kierrepallon. Kaikkihan myö kaipaamme inspiraatiota elämäämme ja jotain itseämme suurempaa ohjaamaan töppösiämme. Jotkut keksivät mottoja, toiset käyttävät symboleita ja anekdootteja. Jospa Florence-symboli auttaisi muistamaan pilven hopeisen reunan. Eihän sitä ikinä tiedä muttei kannata lopettaa yrittämistäkään..




Siirrytään laidasta laitaan. Avokkini on saanut harjoitella paljon enklannin kieltä siskonsa aussi avokin ansiosta. Välillä se ei mene ihan putkeen ja se johtaa siihen, että allekirjoittaneesta aletaan levitellä päättömiä huhuja pitkin kaupunkia.. Avokkini ei ymmärrä ettei kaikkia suomen kielen ilmaisuja voi kääntää suoraan englanniksi. Käsityöt on esimerkiksi sellainen yhdyssana.. "she does handjobs to her friends and relatives and sometimes even upon request if you pay her a little.."

En tosin voi olla liian tuomitseva sillä olen itsekin syyllistynyt kielen väärinkäyttöön - aika samoissa merkeissä itseasiassa. Lukioaikoina pelailimme pokeria pikkuhiluista tuttujen kesken ja jengissä oli ensimmäistä kertaa mukana uusi-seelantilainen poitsu. Hävitessäni käden hänelle, yritin puhua itseni ulos tilanteesta selittelemällä olevani niin huono ettei minun tarvitse maksaa.. Kaikille tiedoksi, lausetta ei voi kääntää englanniksi seuraavasti: "I don't have to pay because I suck".. Ellei halua kaverin alkavan vetää housuja alas innostuneena.. Ja ei, se ei naurattanut silloin..

perjantai 17. helmikuuta 2012

Jätelauta-kirjahylly

Meidän edellinen Sotkan lastulevy kirjahylly ei ollut inspiroiva. Tai kaunis. eikä varsinkaan kestävä. Muutossa se hajosi lopullisesti ja katkaisi kamelin selän. Piti alkaa katsella uutta lautakasaa. Valmishyllyt vaan on siitä niin tylsiä etteivät ne ole kovin joustavia muuttuvan sisustuksen suhteen. Raahailen tasaisin väliajoin huonekaluja ympäri kämppää ja olis kiva jos hyllyä vois käännellä, purkaa ja kasata mielensä mukaan.

Idea lähti sitten Kodin Terrasta ostetusta vanhasta viinilaatikosta. Se toimitti etupihalla virkaa kukkalaatikkona mutta mietin josko sen voisi kouluttaa toimittamaan myös hyllyn virkaa. Ainoa vika suunnitelmassa oli se, että "vanhat" laatikot maksavat uusina noin 25 egeä kipale ja kirjahyllyyn olisi tarvinnut vähintään kymmenen laatikkoa. Hinta oli mun makuun liian suolainen, joten päätin askarrella laatikot itse - kuinka hankalaa se nyt voisi olla? Kaverin autotallista löytyi jätelautaa mullekin jakaa joten vein niitä kotiin niin paljon kuin autoon mahtui. Patiosta tuli sen jälkeen puutyöpaja..

Otin laatikon mitat jo olemassaolevasta viinilaatikostani ja sahailin päivän oikean pituisia lautoja. Vaihtelun vuoksi päätin tehdä kahta kokoa - isompi laatikko oli kaksi kertaa suurempi kuin pienempi, joten laatikot saisi koottua tasapainoisesti. Aluksi niittasin laudat kulmista yhteen ja lopuksi naulasin. Kolmanteen vaiheen suorittamista varten kävin ostamassa rautakaupasta kiven harmaata puumaalia (sointui kivasti yläkerran tapettiin) ja maalasin laatikot kaksi kertaa. En hionut lautoja missään vaiheessa, koska halusin niiden jäävän mahdollisimman rosoisen näköisiksi. Näin maalikin imeytyi eri tavalla eri kohdissa ja pinnasta tuli kivan näköinen.

Lopuksi osat vain yläkertaan, laatikot päällekkäin ja kirjat sisään. Hyllykkö on yllättävän tukeva vaikka se aluksi näyttikin hieman huojuvalta. Nuita pirun kirjoja vaan tuppaa koko ajan tulemaan lisää joten on varmaan pakko ensi kesänä askarrella taas lisäosia..



torstai 16. helmikuuta 2012

Tatuointini

Ensimmäisen tatuointini sain äidiltäni 18-vuotis lahjaksi. Luonnollisesti olin hinkunut sitä pitkään :) Lahkajortti oli erääseen helsinkiläiseen tatuointiliikkeeseen, jonka nimeä en enää kuollaksenikaan muista. Sen tosin muistan kuin eilisen, että tatuoija oli MULKKU. Valitsin tatuointini (pieni käden printti alavatsaan) mallikirjasta paikan päällä, mutta ukko ei meinannut suostua sitä nahkaani tatuoimaan vaan kehotti valitsemaan jonkun toisen. Pidin pääni. Toisaalta ymmärrän nihkeän asenteen hetken huumassa keksittyyn kuvaan, ja moni olisikin saattanut sitä katua jälkeenpäin. Itse olin kuitenkin varma. Pidän kuvasta vieläkin erityisen paljon ja sillä on minulle aivan spesiaali merkitys. Miehet kommentoivat sitä aina samalla tavalla: "Onko kääpiö käynyt lähmimässä sinua? heh heh!". Naiset taas taivastelevat miltä tatuointi mahtaa näyttää kun tulen raskaaksi. Mahtaa näyttää isolta :)

Tatuoinnessa on sellainen jännä juttu että niitä on vaikea lopettaa yhteen. Itselläni tosin meni 10 vuotta päättää seuraava kuva. Se tuli ihan yllättäen vastaan kun selailin DeviantART:ia ja törmäsin Karolina Andersonin (puolalaisen graafikon) töihin. Ne puhuttelivat heti, varsinkin .inked.



Vuosi sitten olin sellaisessa elämäntilanteessa, jossa aloin toteuttamaan pitkäaikaisia haaveitani. Andersonin työ kuvasti juuri sitä: olin "luomassa nahkani" ja kasvamassa juuri sellaiseksi ihmiseksi kuin halusin. Siltä istumalta ostin työn ja varasin tatuointiajan puolen vuoden päähän. Kuva roikkui työhuoneeni sermissä koko sen ajan - ihan vain jotta varmistuisin siitä että se oli todella se OIKEA. Ajan koittaessa, olin yhä varma. Liskogallerian Maija jurnutti kuvaa selkääni yli viisi tuntia. Ensimmäiset neljä menivät suht kevyesti mutta viides oli yhtä tuskaa. Lopussa saatoinkin äänellä hieman ahdistuneesti ja kysellä onko jo valmista.. Olin edellisenä päivänä ollut vielä vapaaotteluharkoissa (tiedän, tosi fiksua..) ja yläselkäni oikea puoli oli kipeytynyt. Voin kertoa, että tuntuu aika nannalta kun neula tökkii kipeää hermokohtaa ja jumiutuneita lihaksia.. Vuoden mahtavin päänsärkyhän siitä tuli.. Mutta oli se kaikki sen arvoista!

Symmetrian vuoksi jouduin hieman modaamaan Karolinan kuvaa, mutta kyllä siitä vielä alkuperäisen tunnistaa :) Maija kyllä osasi hommansa paremmin kúin hyvin! Kuva ei menettänyt juuri yhtään yksityiskohtiaan, kuten hameen tylliä tai hiuskorua. Kyllä ammatilaisen työstä kannattaa maksaa, varsinkin jos on kyse jostain joka kestää loppuelämän :)



Avokkini toivoi tämän olevan viimeinen tatuointini.. en lupaa mitään..

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Mi little poodle

PUUDELI ON ITSEPÄINEN - jos ei huvita kävellä niin tullaan neliraaja-harauksella perässä.
Joskus huvitus loppuu kesken lenkin. Keskellä kaupunkia. 25 kiloista koiraa on hankala kantaa.

PUUDELILLA ON HYVÄ MUISTI - siskolla on koiranpentu. Koiranpennulla on papereita lattialla.
Puudeli muistaa joskus saaneensa pissiä ja kakkia sanomalehdelle. Puudeli 6 wee vääntää tortut. 

PUUDELI ON MATELIJA - emännän ja isännän käskyjä täytyy periaatteessa totella.
Mutta mielenosoituksellisesti. Ja hitaasti. Todella h i t a a s t i. 

 PUUDELI ON KOHTELIAS - Puudeli makaa vieraan sylissä kerjäämässä rapsutuksia.
Tulee paha olo. Puudeli yrjöää vieraan syliin.


 PUUDELI EI PUSSAILE - ei todella. Mutta räkii silmään. Yhtä hellyyttävää.