torstai 16. helmikuuta 2012

Tatuointini

Ensimmäisen tatuointini sain äidiltäni 18-vuotis lahjaksi. Luonnollisesti olin hinkunut sitä pitkään :) Lahkajortti oli erääseen helsinkiläiseen tatuointiliikkeeseen, jonka nimeä en enää kuollaksenikaan muista. Sen tosin muistan kuin eilisen, että tatuoija oli MULKKU. Valitsin tatuointini (pieni käden printti alavatsaan) mallikirjasta paikan päällä, mutta ukko ei meinannut suostua sitä nahkaani tatuoimaan vaan kehotti valitsemaan jonkun toisen. Pidin pääni. Toisaalta ymmärrän nihkeän asenteen hetken huumassa keksittyyn kuvaan, ja moni olisikin saattanut sitä katua jälkeenpäin. Itse olin kuitenkin varma. Pidän kuvasta vieläkin erityisen paljon ja sillä on minulle aivan spesiaali merkitys. Miehet kommentoivat sitä aina samalla tavalla: "Onko kääpiö käynyt lähmimässä sinua? heh heh!". Naiset taas taivastelevat miltä tatuointi mahtaa näyttää kun tulen raskaaksi. Mahtaa näyttää isolta :)

Tatuoinnessa on sellainen jännä juttu että niitä on vaikea lopettaa yhteen. Itselläni tosin meni 10 vuotta päättää seuraava kuva. Se tuli ihan yllättäen vastaan kun selailin DeviantART:ia ja törmäsin Karolina Andersonin (puolalaisen graafikon) töihin. Ne puhuttelivat heti, varsinkin .inked.



Vuosi sitten olin sellaisessa elämäntilanteessa, jossa aloin toteuttamaan pitkäaikaisia haaveitani. Andersonin työ kuvasti juuri sitä: olin "luomassa nahkani" ja kasvamassa juuri sellaiseksi ihmiseksi kuin halusin. Siltä istumalta ostin työn ja varasin tatuointiajan puolen vuoden päähän. Kuva roikkui työhuoneeni sermissä koko sen ajan - ihan vain jotta varmistuisin siitä että se oli todella se OIKEA. Ajan koittaessa, olin yhä varma. Liskogallerian Maija jurnutti kuvaa selkääni yli viisi tuntia. Ensimmäiset neljä menivät suht kevyesti mutta viides oli yhtä tuskaa. Lopussa saatoinkin äänellä hieman ahdistuneesti ja kysellä onko jo valmista.. Olin edellisenä päivänä ollut vielä vapaaotteluharkoissa (tiedän, tosi fiksua..) ja yläselkäni oikea puoli oli kipeytynyt. Voin kertoa, että tuntuu aika nannalta kun neula tökkii kipeää hermokohtaa ja jumiutuneita lihaksia.. Vuoden mahtavin päänsärkyhän siitä tuli.. Mutta oli se kaikki sen arvoista!

Symmetrian vuoksi jouduin hieman modaamaan Karolinan kuvaa, mutta kyllä siitä vielä alkuperäisen tunnistaa :) Maija kyllä osasi hommansa paremmin kúin hyvin! Kuva ei menettänyt juuri yhtään yksityiskohtiaan, kuten hameen tylliä tai hiuskorua. Kyllä ammatilaisen työstä kannattaa maksaa, varsinkin jos on kyse jostain joka kestää loppuelämän :)



Avokkini toivoi tämän olevan viimeinen tatuointini.. en lupaa mitään..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti