Vanhat kalenterit tauluiksi

Olen sen sortin kummajainen joka pystyy toljottamaan jotakin kaunista asiaa ikuisuudelta tuntuvan ajan vain sen takia että se on kaunis. Kutsutaanko sellaista ihmistä esteetikoksi? Tai henkilöksi jolla jolla on liikaa aikaa? Olkoon miten on, mun on vaikea päästää irti kauniista asioista ja esineistä vaikka ne olisivat turhakkeita. Juuri tämän takia laatikoistani löytyy vanhoja kalentereita, joita en ole raaskinut heittää pois - ne kun on ostettu juuri kauniiden kuvien takia. Edellä mainittu ominaisuus on kuitenkin rankassa ristiriidassa neuroottisuutta hipovan siisteyteni ja kierrätysvimmani kanssa. Meillä tavara kulkee nopeammin kuin rannasta lähtevä hauki... 

Niinpä hetki sitten siivotessani taas kerran kaappeja törmäsin jo unohtuneisiin kalentereihini ja päätin joko keksiä niistä jotain tai heittää pois. Niin sivut päätyivät tauluihin työhuoneemme seinälle. Alla olevat kuvat ovat 1950-luvun mainoksia esittävästä päivyristä. Osa niistä on hulvattomia!

Osaisitteko kuvitella miesten sukkia enää mainostettavan näin? Mikä on ollut kantava idea mainoksen takana?
Entä oikeanpuoleisen kuvan lasit - tuleeko oranssinen sävytys vielä joskus takaisin muotiin? 

Alla olevan taulun kokosin kahdeksasta eri kuvasta - niitä piti leikellä hieman jotta ne lomittuisivat kauniisti. Vanhojen autojen estetiikka todella hivelee mieltä ja silmiä - vaihtaisin Hondamme tuohon punaiseen Fordiin milloin vain :)

Virkattu tyynynpäällinen

Ja takatalvi tuli.. juuri kun olo alkoi olla ihan aikuisten oikeesti keväinen.. Tosin duunikaveri sanoi ettei pyrytystä huhtikuussa voi kutsua takatalveksi, mutta koska olemme jo valon lapsi -moodissa emme huomioi hänen höpötyksiään. Töissä kasailen jo puutarha-teemaa fiilistellen kukkasipuleita ja nurmikkolannotteita suunnitellen samalla omaa pihaa. Viime vuonna avokkini taiteili meille ison puuterassin takapihalle joten tänä kesänä on pakko laittaa paremmaksi. Olen haaveillut matalasta muurista kukkapenkin ympärille joka toimisi samalla paikkana pepulle jos kaikki tuolit ovat varattuina. Joten puuhaa kyllä riittää ja niinhän ne sanoo että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty..

Summa summarum - vaikka ulkona on valkoista, ei se tarkoita sitä etteikö käsitöissä voisi näkyä kevään värit: niinkuin tässä Tenneseestä virkatussa tyynynpäällisessä.

Virkkaa 6 kjs, sulje ps:lla.
1. krs: 3 kjs (=1. p), 15 p renkaaseen, 1 ps 3. kjs:aan krs:n alussa.
2. krs: 5 kjs (=1. p + 2 kjs), 15 x *1 p seuraavaan p:een, 2 kjs*, 1 ps 3. kjs:aan krs:n alussa.
3. krs: 1 ps 1. kjs-kaareen, 3 kjs (= 1. p), 2 p samaan kaareen, 1 kjs 15 x *3 p seur. kjs-kaareen, 1 kjs*, 1 ps 3. kjs:aan krs:n alussa.
4. krs: Virkkaa ps:ita 1. kjs-kaareen asti, 1 kjs (ei lasketa s:ksi), 1 ks samaan kaareen, 3 kjs, jätä 3 p väliin, 1 ks seur. kjs-kaareen, 6 kjs, jätä 3 p väliin, 3 x *1 ks seur. kjs-kaareen, 3 x (3 kjs, jätä 3 p väliin, 1 ks seur. kjs-kaareen), 6 kjs, jätä 3 p väliin*, 2x (1 ks seur. kjs-kaareen, 3 kjs, jätä 3 p väliin), 1 ps krs:n 1. ks:aan.
5. krs: Virkkaa ps:ita ensimmäiseen 3 kjs kaareen asti, 3 kjs (=1 p), 2 p samaan kaareen, 3 x *seur. 6 kjs:n kaareen 5 p + 2 kjs + 5 p, 3 x 3 p seur. 3 kjs:n kaareen*, seur. 6 kjs:n kaareen 5 p + 2 kjs + 5p, 2 x 3 p seur. 3 kjs:n kaareen, 1 ps 3. kjs:aan krs:n alussa.
6. krs: 3 kjs (=1 p), seur 7 p:een 1 p jokaiseen, 3 x *seur. kjs-kaareen 3 p + 2 kjs + 3 p, 19 seur. p:een 1 p jokaiseen*, seur. kjs-kaareen 3 p + 2 kjs + 3 p, 11 seur. p:een 1 p jokaiseen, 1 ps 3. kjs:aan krs:n alussa.

Tuo ohje on Suuren Käsityölehden numerosta 11-12 2011. Mutta koska tyyny jolle tein päällisen tarvitsi enemmän kerroksia, sovelsin vain noita alun kerroksia uudelleen ja uudelleen! Simple :)

Sormusteline

Pitkästä aikaa tuli taas piipahdettua kirppiksellä ja taas matkaan tarttui askartelumateriaalia enemmän ku kämppä vetäis.. Niitä ei vaan voi jättää sinne hyllyyn kun jossain vaiheessa niitä voi tarvita johonkin todella siistiin!! :)

Nyt siis bongasin ällöpyllyn näköisen sormustelineen. Sen muoto on aivan ihana, mutta se on valmistettu läpinäkyvästä muovista joka tekee siitä etovan. Onneksi olen viime aikoina intoutunut Decoupage-lakasta luvattoman paljon, joten se sai nytkin taikoa kädelle uuden ilmeen. Pirteän punainen servetti muotoutui kivuttomasti käteen pieninä paloina ja olen lopputulokseen todella tyytyväinen. Käsi saa kantaa vain kauneimpia sormuksiani ja esitellä niitä puuterointihuoneen ikkunalaudalla.

Kädellä on myös mukavaa tökkiä laiskaa miestä liikkeelle.. :)

Loppuun puujalkavitsi: Äiti ja tytär perustivat antiikkiliikkeen - mikä tuli sen nimeksi?
Vanha tavara ja posliini...