Virkatut tossut

Mua ei ole siunattu ääreisverenkierrolla - se on sukuvika. Ja voin kertoa ettei tupakointi auta asiaa.. Varsinkin nyt talvella mun sormet ja varpaat on jatkuvasti siniset ja jääkylmät. Avokkini ei ikävänä ihmisenä anna käyttää itseään käsien- ja jalkojenlämmittimenä (hänellä taas on aina kuuma) joten villasukkien ja sormikkaiden menekki on meillä kova. Nyt saan onneksi vaihtelua villasukkiin, sillä törmäsin Pinterestissä Petran virkattuihin tossuihin. Tossuista oli saatavilla ohje, jota koitinkin heti ja huomasin sen järjettömän helpoksi ja nopeaksi! Yksi tossupari syntyy parissa tunnissa!

Muokkasin ohjetta ihan hippasen ja tässä se on:
Luo 5 kjs ja yhdistä piilosilmukalla
1. krs:  3 kjs, 7 pylvästä, liitä yhteen ps:lla
2 krs: 3 kjs alussa, ps samaan silmukkaan. Kaksi pylvästä samaan silmukkaan kierros loppuun.
3. krs: 3 kjs alussa, ps samaan silmukkaan, *1 p, 2 p samaan s:aan*, toista *-* kierros loppuun.
4.-13.krs: Virkkaa pylväitä ilman lisäyksiä.
14. krs: Virkkaa 20 pylvästä, käännä työ (nyt virkataan tasona).
15.-17. krs: 3 kjs alussa, 19 pylvästä.
18. krs > lisää pylväs aina kerroksen alkuun ja loppuun. Tee kerroksia kunnes tossun takareunat (virkkaamasi taso reunat taitettuna vastakkain) saa kevyesti venyttämällä yhteen kantapää takana (kannattaa ottaa huomioon, että tossu venyy käytössä, joten aluksi se saa olla todella napakka jalkaan vedettäessä). Päätä lanka, käännä työ väärinpäin taita virkkaamasi taso kaksinkerroin ja ompele takareunat yhteen.

 Koristeiden kanssa saa taas käyttää omaa mielikuvitusta, mutta jos tuntuu että haluaa tossuun lisää korkeutta, kannattaa yläreunaan virkata vaikka toisenväristä lankaa. Jos tossu jää liaan löysäksi, kannattaa kantapään kohdalla virkata silmukoita yhteen, näin tossusta tulee hieman tiukempi.

Kolmiomaisen kaistaleen tossun päähän olen tehnyt virkkaamaalla tossun etuosaan tasoa, jossa kavennan aina toisessa reunassa yhden silmukan.

 

Vinyylikehys

Hupsista - yli viikko viime päivityksestä.. mutta mulla on siihen erittäin hyvä tekosyy! Rakas avokkini koitti käytännössä kumpi on kestävämpää, luu vai kova maa, ja voittajan saatattekin jo arvata. Ja ihan ku murtunut nilkka ei olisi vielä tarpeeksi, hankki hän siihen päälle vielä jonkin sortin viruksen. Joten töistä tullessa mulla ei liiemmin ole ollut vapaa-ajan ongelmia. Ja nyt kun avokki on parempi, päätti hän siirtää viruksen mulle ihan tasapuolisuuden nimissä. Joten seuraavat kolme päivää ei ookkaan sit muuta tekemistä ku käsitöiden värkkäys ja keuhkojen yskiminen pihalle :)

Sitä ennen pientä inspiraatiota teille vinyyleistä. Ne on mahottoman tyylikkään näkösiä ja sopii ihan sellaisinaankin seinälle koristeiksi. Halusin kuitenkin lisätä niihin jotain henkilökohtaista, joten tein niistä kehykset. Äitilläni tämä toteutettiin vielä suuremmassa mittakaavassa; siellä on nyt kokonainen seinä täynnä erikokoisia vinyyleitä joissa on meidän siskosten koulukuvia vuosilta Paavo. Varsinainen nostalgiaseinä!

Omat vinyylikehykseni kerkesivät olla jo jonkin aikaa seinällämme ennenkuin päätin tehdä niihin kehykset kehyksen sisään. Nappasin lankakorista Tenneseetä ja tein seuraavasti:

Tein ketjusilmukoita kunnes silmukat ulottuivat kehystettävän kuvan ympärille
1. krs: koko kerros kiinteää silmukkaa
2. krs: koko kerros pylvästä
3. krs. 3 kjs, kiinnitä ps:lla joka toiseen silmukkaan (pieni lenkki), jatka kerros loppuun
4. krs. 4 kjs, kiinnitä aina edellisen kerroksen joka toisen lenkin "huippuun".
Tärkkää kovaksi ja liimaa vinyyliin kuvan päälle.

Tässä vielä toisenlainen esimerkki vinyylin uusiokäytöstä. Sain tämän joululahjaksi siskoltani. Tulee mieleen Dalin valuvat kellot :) Tämä on vain koristeena omien vinyylikehysteni päällä, sillä kärsin pahimmanlaatuisesta "tikitys"-neuroosista. Meidän talosta ei löydy ainoatakaan tikittävää kelloa..

Florence

Florence on: sielukas  / innostava / kaunis / syvällinen / punainen / intohimoinen / energinen / salaperäinen

+ the machinen kanssa Florence on lyömätön. Toivon Florencen auttavan aivokasvaimesta/syövästä toipunutta ystävääni jaksamaan - varsinkin nyt kun elämä on heittänyt taas uuden kierrepallon. Kaikkihan myö kaipaamme inspiraatiota elämäämme ja jotain itseämme suurempaa ohjaamaan töppösiämme. Jotkut keksivät mottoja, toiset käyttävät symboleita ja anekdootteja. Jospa Florence-symboli auttaisi muistamaan pilven hopeisen reunan. Eihän sitä ikinä tiedä muttei kannata lopettaa yrittämistäkään..

Siirrytään laidasta laitaan. Avokkini on saanut harjoitella paljon enklannin kieltä siskonsa aussi avokin ansiosta. Välillä se ei mene ihan putkeen ja se johtaa siihen, että allekirjoittaneesta aletaan levitellä päättömiä huhuja pitkin kaupunkia.. Avokkini ei ymmärrä ettei kaikkia suomen kielen ilmaisuja voi kääntää suoraan englanniksi. Käsityöt on esimerkiksi sellainen yhdyssana.. "she does handjobs to her friends and relatives and sometimes even upon request if you pay her a little.."

En tosin voi olla liian tuomitseva sillä olen itsekin syyllistynyt kielen väärinkäyttöön - aika samoissa merkeissä itseasiassa. Lukioaikoina pelailimme pokeria pikkuhiluista tuttujen kesken ja jengissä oli ensimmäistä kertaa mukana uusi-seelantilainen poitsu. Hävitessäni käden hänelle, yritin puhua itseni ulos tilanteesta selittelemällä olevani niin huono ettei minun tarvitse maksaa.. Kaikille tiedoksi, lausetta ei voi kääntää englanniksi seuraavasti: "I don't have to pay because I suck".. Ellei halua kaverin alkavan vetää housuja alas innostuneena.. Ja ei, se ei naurattanut silloin..

Jätelauta-kirjahylly

Meidän edellinen Sotkan lastulevy kirjahylly ei ollut inspiroiva. Tai kaunis. eikä varsinkaan kestävä. Muutossa se hajosi lopullisesti ja katkaisi kamelin selän. Piti alkaa katsella uutta lautakasaa. Valmishyllyt vaan on siitä niin tylsiä etteivät ne ole kovin joustavia muuttuvan sisustuksen suhteen. Raahailen tasaisin väliajoin huonekaluja ympäri kämppää ja olis kiva jos hyllyä vois käännellä, purkaa ja kasata mielensä mukaan.

Idea lähti sitten Kodin Terrasta ostetusta vanhasta viinilaatikosta. Se toimitti etupihalla virkaa kukkalaatikkona mutta mietin josko sen voisi kouluttaa toimittamaan myös hyllyn virkaa. Ainoa vika suunnitelmassa oli se, että "vanhat" laatikot maksavat uusina noin 25 egeä kipale ja kirjahyllyyn olisi tarvinnut vähintään kymmenen laatikkoa. Hinta oli mun makuun liian suolainen, joten päätin askarrella laatikot itse - kuinka hankalaa se nyt voisi olla? Kaverin autotallista löytyi jätelautaa mullekin jakaa joten vein niitä kotiin niin paljon kuin autoon mahtui. Patiosta tuli sen jälkeen puutyöpaja..

Otin laatikon mitat jo olemassaolevasta viinilaatikostani ja sahailin päivän oikean pituisia lautoja. Vaihtelun vuoksi päätin tehdä kahta kokoa - isompi laatikko oli kaksi kertaa suurempi kuin pienempi, joten laatikot saisi koottua tasapainoisesti. Aluksi niittasin laudat kulmista yhteen ja lopuksi naulasin. Kolmanteen vaiheen suorittamista varten kävin ostamassa rautakaupasta kiven harmaata puumaalia (sointui kivasti yläkerran tapettiin) ja maalasin laatikot kaksi kertaa. En hionut lautoja missään vaiheessa, koska halusin niiden jäävän mahdollisimman rosoisen näköisiksi. Näin maalikin imeytyi eri tavalla eri kohdissa ja pinnasta tuli kivan näköinen.

Lopuksi osat vain yläkertaan, laatikot päällekkäin ja kirjat sisään. Hyllykkö on yllättävän tukeva vaikka se aluksi näyttikin hieman huojuvalta. Nuita pirun kirjoja vaan tuppaa koko ajan tulemaan lisää joten on varmaan pakko ensi kesänä askarrella taas lisäosia..

Tatuointini

Ensimmäisen tatuointini sain äidiltäni 18-vuotis lahjaksi. Luonnollisesti olin hinkunut sitä pitkään :) Lahkajortti oli erääseen helsinkiläiseen tatuointiliikkeeseen, jonka nimeä en enää kuollaksenikaan muista. Sen tosin muistan kuin eilisen, että tatuoija oli MULKKU. Valitsin tatuointini (pieni käden printti alavatsaan) mallikirjasta paikan päällä, mutta ukko ei meinannut suostua sitä nahkaani tatuoimaan vaan kehotti valitsemaan jonkun toisen. Pidin pääni. Toisaalta ymmärrän nihkeän asenteen hetken huumassa keksittyyn kuvaan, ja moni olisikin saattanut sitä katua jälkeenpäin. Itse olin kuitenkin varma. Pidän kuvasta vieläkin erityisen paljon ja sillä on minulle aivan spesiaali merkitys. Miehet kommentoivat sitä aina samalla tavalla: "Onko kääpiö käynyt lähmimässä sinua? heh heh!". Naiset taas taivastelevat miltä tatuointi mahtaa näyttää kun tulen raskaaksi. Mahtaa näyttää isolta :)

Tatuoinnessa on sellainen jännä juttu että niitä on vaikea lopettaa yhteen. Itselläni tosin meni 10 vuotta päättää seuraava kuva. Se tuli ihan yllättäen vastaan kun selailin DeviantART:ia ja törmäsin Karolina Andersonin (puolalaisen graafikon) töihin. Ne puhuttelivat heti, varsinkin .inked.

Vuosi sitten olin sellaisessa elämäntilanteessa, jossa aloin toteuttamaan pitkäaikaisia haaveitani. Andersonin työ kuvasti juuri sitä: olin "luomassa nahkani" ja kasvamassa juuri sellaiseksi ihmiseksi kuin halusin. Siltä istumalta ostin työn ja varasin tatuointiajan puolen vuoden päähän. Kuva roikkui työhuoneeni sermissä koko sen ajan - ihan vain jotta varmistuisin siitä että se oli todella se OIKEA. Ajan koittaessa, olin yhä varma. Liskogallerian Maija jurnutti kuvaa selkääni yli viisi tuntia. Ensimmäiset neljä menivät suht kevyesti mutta viides oli yhtä tuskaa. Lopussa saatoinkin äänellä hieman ahdistuneesti ja kysellä onko jo valmista.. Olin edellisenä päivänä ollut vielä vapaaotteluharkoissa (tiedän, tosi fiksua..) ja yläselkäni oikea puoli oli kipeytynyt. Voin kertoa, että tuntuu aika nannalta kun neula tökkii kipeää hermokohtaa ja jumiutuneita lihaksia.. Vuoden mahtavin päänsärkyhän siitä tuli.. Mutta oli se kaikki sen arvoista!

Symmetrian vuoksi jouduin hieman modaamaan Karolinan kuvaa, mutta kyllä siitä vielä alkuperäisen tunnistaa :) Maija kyllä osasi hommansa paremmin kúin hyvin! Kuva ei menettänyt juuri yhtään yksityiskohtiaan, kuten hameen tylliä tai hiuskorua. Kyllä ammatilaisen työstä kannattaa maksaa, varsinkin jos on kyse jostain joka kestää loppuelämän :)

Avokkini toivoi tämän olevan viimeinen tatuointini.. en lupaa mitään..

Mi little poodle

PUUDELI ON ITSEPÄINEN - jos ei huvita kävellä niin tullaan neliraaja-harauksella perässä.
Joskus huvitus loppuu kesken lenkin. Keskellä kaupunkia. 25 kiloista koiraa on hankala kantaa.

PUUDELILLA ON HYVÄ MUISTI - siskolla on koiranpentu. Koiranpennulla on papereita lattialla.
Puudeli muistaa joskus saaneensa pissiä ja kakkia sanomalehdelle. Puudeli 6 wee vääntää tortut. 

PUUDELI ON MATELIJA - emännän ja isännän käskyjä täytyy periaatteessa totella.
Mutta mielenosoituksellisesti. Ja hitaasti. Todella h i t a a s t i. 

 PUUDELI ON KOHTELIAS - Puudeli makaa vieraan sylissä kerjäämässä rapsutuksia.
Tulee paha olo. Puudeli yrjöää vieraan syliin.

 PUUDELI EI PUSSAILE - ei todella. Mutta räkii silmään. Yhtä hellyyttävää.

Sydäntaulu

Ystävänpäivän ja Pinterestin innoittamani aloin ahkeroida eilen illalla ystäväiselleni lahjataulua. Työhuoneen pöydällä oli jo pitkään pyörinyt Kodin Anttilan ALEista ostettu taulu, joka ei yrityksistä huolimatta ollut kuitenkaan löytänyt kotia - se sai leikkiä tässä työssä pohjaa taidepläjäykselleni. Tuulen lailla kipaisin Tiimarista ostamaan sydämen muotoisen kuvioleikkurin ja Polka Dot henkistä kuviopaperia ja klipsuttelin menemään.

Parhaimmat ideat syntyvät useimmiten ihan vahingossa ja niinhän siinä kävi tälläkin kertaa! Ystäväni sisustus on pääosin valkoinen ja maalaisromanttisen tyylin inspiroima, joten päätin maalata tummanruskean kehyksen valkoiseksi. Hetkellisessä mielenjohteessa hoidin maalamisen valkoisella guassivärillä.. joka kuivuttuaan ei ollutkaan tarttunut kehyksen pintaan (ylläri pylläri!) vaan hilseili siitä kovaa vauhtia pois. Hetkellinen paniikki vaihtui hurmioon kun tajusin luoneeni hilseilevä maali -efektin! Vein kehyksen ulos ja suihkutin värin päälle liimaa purkista, annoin kuivua ja taputtelin maalin takaisin kehyksen pintaan ja viimeistelin decoupage-lakalla. Ja vaikka itse sanonkin niin eihän siitä loppujen lopuksi tullut yhtään pahannäköinen!

Joten sydämellistä ystävänpäivää kaikille ihanuuksille!!!

  

Virkattu suklaa sydänrasiassa

Kohta onpi ystävänpäivä - tuo ihana amerikkalainen, vaaleanpunainen hattaramössö-juhla! Suomessa päivällä ei tunnu olevan suurtakaan merkitystä ja useimmat huomioivatkin sen vain persoonattomana statuspäivityksenä Facebookissa. Aiempina vuosina olen kieltämättä kuulunut edellämainittuun ryhmään, mutta tänä vuonna ystävät ovat saaneet hieman erilaisen merkityksen...

Viime vuonna riitelin enimmäistä kertaa elämässäni ystäväni kanssa, sillä tunsin hänen ottavan ystävyytemme itsestäänselvyytenä. Joulun alla (ei paras mahdollinen ajoitus) lähetin hänelle viestin, jossa purin kaikki negatiiviset tuntoni. Puhdistettuamme ilmaa puolin ja toisin, huomasimme että vikaa on ollut kummassakin ja että molempien tarvitsisi tehdä töitä ystävyytemme eteen. Niinpä tänä vuonna tavoistani poiketen tein hänelle ystävänpäivälahjan; sydänrasian virkatulla suklaalla. Ystäväni on ikuisella dieetillä joten ajattelin virkatun suklaan aiheuttavan hänelle vähemmän huonoa omaatuntoa kuin oikeat kaloripommit :) Toivon tämän lahjan muistuttavan ystävääni kymmenestä yhteisestä vuodestamme ja siitä että saadaksemme muistot seuraavista kymmenestä vuodesta, on meidän unohdettava aina aika ajoin miehemme, lapsemme ja välimatka välillämme, ja vietettävä laatuaikaa ihan kahdestaan! Kuulostaa aivan kamalan kliseiseltä, mutta niin se vain näköjään toimii..

My momma always said, "Life was like a box of chocolates. You never know what you're gonna get." 

Forrest Gump

Alla ohjeet suklaayllätykseen. Alkuperäisen idean sain Michele Wilcoxilta Red Heart-sivustolta. Sieltä löytyy englanninkielinen ohje suklaarasialle. Omaa ohjeeni on sovellettu versio Michelen ohjeesta.

Koukut: 3 ja 4 mm, Lanka: Novita Wool

Rasian voi tehdä kahdella tapaa. Alla olevien ohjeiden mukaan tehtäessä sydänrasian kansi ja alaosa tärkätään, jotta ne pysyisivat jäykkinä. Toinen vaihtoehto (Michelen tapa) on tehdä kansi ja alaosa kahtena kappaleena, joilloin osat virkataan reunoista yhteen, ja ennen sulkemista osien väliin sujautetaan muotoon leikattu pahvi.

Sydänrasian kansi
**2 kjs
1. krs: 3 ks toiseen kjs:aan koukusta lukien; käännä = 3 ks
2. krs: 1 kjs, 2 ks ensimmäiseen ks:aan, ks seuraavaan ks:aan, 2 ks viimeiseen ks:aan; käännä = 5 ks
3. krs: 1 kjs, 2 ks ensimmäiseen ks:aan, 3 ks, 2 ks viimeiseen ks:aan; käännä = 7 ks
4. krs: 1 kjs, ks:t ilman lisäyksiä; käännä
5. krs: 1 kjs, 2 ks ensimmäiseen ks:aan, ks:t ilman lisäyksiä, 2 ks viimeiseen ks:aan; käännä = 9 ks
6. krs: 1 kjs, 2 ks ensimmäiseen ks:aan, ks:t ilman lisäyksiä, 2 ks viimeiseen ks:aan; käännä = 11 ks
7.-21. krs: Toista kerrokset 4-6 viisi kertaa = 31 ks 21. krs:en lopussa
22.-28. krs: 1 kjs, ks:t ilman lisäyksiä; käännä
29. krs: 1 kjs, virkkaa 2 ks yhteen, kaksi viimeistä ks:aa yhteen; käännä = 29 ks
30. krs (sydämen toinen puolisko): 1 kjs, ks seuraavaan 14:sta ks:aan; käännä (jätä loput silmukat virkkaamatta)
31.-32. krs: 1 kjs, ks:t ilman lisäyksiä; käännä
33. krs: 1 kjs, virkkaa 2 ks yhteen, virkkaa loput ks:at ilman lisäyksiä; käännä = 13 ks
34. krs: 1 kjs, virkkaa 2 ks yhteen, kaksi viimeistä ks:aa yhteen; käännä = 11 ks
35. krs: 1 kjs, ks:t ilman lisäyksiä; käännä  
36. krs: 1 kjs, virkkaa 2 ks yhteen, kaksi viimeistä ks:aa yhteen; käännä = 9 ks
37. krs: 1 kjs, ks:t ilman lisäyksiä; käännä
38. krs: 1 kjs, virkkaa 2 ks yhteen, kaksi viimeistä ks:aa yhteen; käännä = 7 ks
Päätä lanka.
Aloita työn väärältä puolelta (Sydämen jo tehty sakara jää oikealle). Jätä sydämen puoliskojen erotuskohdasta yksi silmukka virkkaamatta ja aloita virkkaus seuraavasta silmukasta.
30. krs (sydämen toinen puolisko): 1 kjs, ks samaan silmukkaan, loput ks:at ilman lisäyksi; käännä = 14 ks 
31.-32. krs: 1 kjs, ks:t ilman lisäyksiä; käännä
33. krs: 1 kjs, virkkaa ks:at ilman lisäyksiä paitsi lopussa 2 ks yhteen; käännä = 13 ks
34. krs: 1 kjs, virkkaa 2 ks yhteen, kaksi viimeistä ks:aa yhteen; käännä = 11 ks
35. krs: 1 kjs, ks:t ilman lisäyksiä; käännä  
36. krs: 1 kjs, virkkaa 2 ks yhteen, kaksi viimeistä ks:aa yhteen; käännä = 9 ks
37. krs: 1 kjs, ks:t ilman lisäyksiä; käännä
38. krs: 1 kjs, virkkaa 2 ks yhteen, kaksi viimeistä ks:aa yhteen; käännä = 7 ks
Käännä työn oikealle puolelle (juuri tehty sakara jää oikealle puolelle) ja vaihda isompaan puikkoon
Virkkaa työn ympäri yksi kerros ks:aa, sydämen kärkiin - keskimmäiseen silmukkaan - virkataan 3 ks:aa samaan ks:aan**
Virkkaa kaksi normaalia kierrosta. Päätä lanka.

Kannen koristereuna:
Ota valkoista, ojhuempaa lankaa ja virkkaa sillä 2 ks joka silmukkaan kannen ympäri
2. krs: virkkaa 3 p, jätä väliin 2 silmukkaa, virkkaa 3 p - jatka kierros loppuun.

Sydänrasian alaosa:
Tee samoin kuin rasian kansi ** - ** -merkkien välistä.
Tällä kierroksella ks:at tehdään silmukoiden etuosaan, aloita 1 kjs:lla
Virkkaa normaali kierros x 7. Päätä lanka.

Suklaa (pohja) vaihda lanka ohueen virkkauslankaan:
2 kjs
1. krs: 6 ks toiseen kjs:aan koukusta lukien = 6 ks
2. krs: 2 ks joka ks:aan (x 6) = 12 ks
3. krs: 1 ks, 2 ks ks:aan (x 6) = 18 ks
4. krs: 2 ks, 2 ks ks:aan (x 6) = 24 ks
5. krs: 3 ks, 2 ks ks:aan (x 6) = 30 ks
6. krs: ks joka silmukan ulkoreunaan = 30 ks
7.- 9. krs: normaali ks-kierros ilman lisäyksiä  = 30 ks
10. krs: ks joka silmukan ulkoreunaan = 30 ks
11. krs: 3 ks, 2 ks yhteen (x 6) = 24 ks
12. krs: 2 ks, 2 ks yhteen (x 6) = 18 ks
13. krs: 1 ks, 2 ks yhteen (x 6) = 22 ks
Täytä suklaa väljästi vanulla, virkkaa loput silmukat 2 ks yhteen. Päätä lanka.

Koristele suklaat - anna mielikuvituksen lentää!

Irregular Choice - Miaow

Ahhhhhhh! Vaikka pakkanen taas poksuu ulkona on rintani täyttynyt keväästä tuon jumalaisen auringonpaisteen johdosta! On niin mieltä nostattavaa päästä kotiin vielä valoisaan aikaan ilman että tarvitsee elää jatkuvassa kaamoksessa. Tänään kevään perään haikaillesani mieleeni pompsahtivat viime syksynä hankkimani Irregular Choicesin Miaow-popot jotka tahtoisin jo innolla vetää jalkaani! Sitä ei valitettavasti näillä keleillä voi vielä tehdä ilman että esitän "Bambi liukkailla jäillä" -performanssin ja katkon nilkkani samassa rytäkässä. Sitä ei sovi tän ikäsen ihmisen enää kaatuilla kun seuraukset on ihan jotain muuta kuin huvittunut nauru ja lumen pyyhkäisy housuista. Alkutalvesta kolatessani kaaduin täydellä 60 kilon elopainollani polvi-sääri-akselin päälle ja jouduin linkkaamaan mustalla jalalla kaksi viikkoa. Ja vieläkin se pirulainen kremppaa vaikka aikaa on kulunut jo puolitoista kuukautta.. Vanhuus ei tule yksin..

Eksyin näköjään tahattomasti aiheesta alkaessani valittaa ikääntyvästä kropastani, joten ponkaistaanpa takaisin nami-nami-kenkiin. Internetin ihmeellisessä maailmassa poukkoillessani eksyin Irregular Choice -sivustolle joka myy ehkä maailman hauskimpia kenkiä! Samantien oli pakko tutkia myykö jokin liike Suomessa niitä ja ilokseni huomasin merkin edustettuna Brandosilla! Yhdet meni tilaukseen samantien vaikka hinta ylittikin kipurajani tuntuvasti.. Kerrankos sitä tuollaiset namut ostaa ja kuka voisi vastustaa noita kissansilmiä!!

Asfalttipolkuja odotellessa .. :)

Käsityöpussukka

Rakas Canon EOS 500D:ni kävi pienellä virkistäytymisreissulla Salzburgissa joten en ole viikkoon päässyt jakamaan hengentuotoksiani mualimalle. Nyt asia kuitenkin korjaataan ja kuvausaparaattini passitetaan saman tien töihin!

Lankakorini on tällä hetkellä niin täynnä että se ratkeaa liitoksistaan - niinpä sinne ei saa enää ängettyä keskeneräisiä töitäni (joita on hävettävän paljon, projektien loppuun saattaminen ei ole vahuuksiani..), joten päätin ratkaista asian virkkaamalla käsityöpussukan. Saan myös jatkuvasti etsiskellä puikkojani joten päätin integroida pussukkaan taskut nille.

Virkkasin ensin pyöreän pohjan ja lähdin rakentamaan sille sitten reunoja kerros kerrokselta. Kun niiden korkeus lähenteli haluttua, vaihdoin langan värin. Jotta pohja ei lerpahtaisi aina kun pussukkaa nostaa, tärkkäsin sen kankaan kovettamiseen tarkoitetutlla tökötillä. Ei siitä kivikovaa tullut mutta juuri tarkoitukseen sopiva! Tämän jälkeen leikkasin kaitaleen mukavan keväistä kangasta ja saumasin reunat. Sitten taitoin kangasta ulospäin kuin haitaria saadakseni pienet pussit syntymään, jonka jälkeen ompelin pussien alapäät ja vasemman reunan kokonaan umpeen. Sitten parsin kankaan käsin virkatun pussukan sisäpuolelle ja voilá! - valmista tuli!

Näin teet oman pussukan:
Lankana käytin Novitan Keloa, sillä se oli tarkoitukseen tarpeeksi paksua jotta reunat pysyvät itsestään pystyssä.

Virkkaa 5 kjs ja sulje renkaaksi 1 ps:lla.
1. krs: 3 kjs (=1 p), 15 p renkaaseen, sulje kerros 1 ps:lla 3. kjs:aan kerroksen alussa = 16p.
2. krs: 3 kjs (=1 p), 2 p jokaiseen pylvääseen, sulje kerros 1 ps:lla 3. kjs:aan kerroksen alussa = 32p.
3. krs: 3 kjs (=1 p), 2 p joka toiseen pylvääseen, sulje kerros 1 ps:lla 3. kjs:aan kerroksen alussa = 48p.
Jatka virkkaamalla p:itä ja joka kerroksella 1 p enemmän lisäysten välissä, kunnes olet virkannut 11 kerrosta. Lisäysten välissä on 9 p ja krs:lla yhteensä 176 p.
Tämän jälkeen virkkaa ilman lisäyksiä, kunnes reunat ovat haluamasi korkuiset. Omassa pussukassani on 33 kerrosta ja sen korkeus on 20 cm.