Ei vahinko tule kello kaulassa

Mielestäni kaikista palkitsevinta diy-näpertelyissä on löytää jotain vanhaa ja toiselle arvotonta ja luoda siitä itselleen jotain aivan uutta! Kesällä Kööpenhaminaa kierrellessä ajauduimme vahingossa antiikkimarkkinoille, jossa pöydät pursusivat aarteita! Sisko bongasi upean kellon, jota myyjä väitti vielä toimivaksi kunhan siihen asennettaisiin patterit. Sisko sai idean kaulakellosta jonka lupasin toteuttaa heti kotiin päästyämme.

Pari kertaa piti päätä raapia ennenkuin keksin miten kellon saisi killumaan, mutta loppujen lopuksi tartuin virkkuukoukkuun ja virkkasin "kehykset". Ensimmäistä kertaa tein myös kotona vedestä ja sokerista tärkkiä, jotta saisin langan jäykistymään.

Itse pidin kovasti lopputuloksesta ja niin ilmeisesti siskokin. Toimimaan kelloa ei tosin saatu, koska prosessin yhteydessä onnistuin vahingossa rikkomaan viisarit, jotka piti sitten liimata takaisin..

Torkkupeittoja vaikka muille jakaa

Syytän kaikesta entisen työpaikkani Stitch ’n Bitch-kerhoa - työkaverini oli tehnyt syötävän suloisen torkkupeiton kummipojalleen isoäidinneliöistä ja pakkohan sitä oli itsekin koittaa - tästä lähti neliöaddiktioni..

Ensimmäisestä projektistani tulikin sitten astetta kunnianhimoisempi - torkkupeiton valmistumiseen kului kevyet 18 kuukautta.. Suurin syy tähän oli viisas materiaalivalintani; kalalanka, jonka nanosekunneissa totesin aivan liian ohueksi.. Pissa oli kumminkin jo housussa - eli materiaalit ostettu - joten päädyin virkkaamaan langan kaksinkertaisena. Neliöitä oli mukava nyhertää illalla telkkua tuijotellessa (tai oikeastaan kuunnellessa) ja silloin kun inspiraatio iski. Saattoi mennä viikkoja etten vilkaissutkaan ompelukoriini mutta aina se innostus palasi jossain vaiheessa. Loppujen lopuksi neliöitä (6,5 x 6,5 cm) tuli  384 kappaletta ja niistä muodostui 100 x 156 cm:n peitto. Loppusilauksena ompelin taustalle punaisen villakankaan, joka teki torkkupeitosta superlämpimän!

Neliöihin koukuttui sen verran pahasti että heti perään oli pakko lähteä tekemään uutta peittoa (mieheni myös vohki koko ajan ensimmäisen peiton). Vahingosta viisastuneena ostin tällä kertaa langaksi Novitan 7 veljestä. Meni huomattavasti vähemmän aikaa (yksi neliö on kooltaan n. 23 x 23cm), eikä sormetkaan ollu niin verellä kuin kalalangasta.. Niinpä kuuden kuukauden jälkeen sekä isän että äidin joululahjapaketista löytyi torkkupeitto ja yksi koristaa myös omaa sohvaa!

Todettuani hallitsevani neliöt suvereenisti, päätin siirtyä hieman haastellisimpiin projekteihin. Suomalaisesta kirjakaupasta löytyi edullisesti Melody Griffithsin "Virkkaa värikästä" -kirja, jonka "Kukkatarha"-peitteeseen ihastuin hetimmiten. Tämäkin on siitä mukava työ, että sitä voi laajentaa aina jaksaessaan, sillä kukat virkataan erillisinä ja yhdistetään yksi kerrallaan toisiinsa. Lankana olen käyttänyt Novitan Tenneseetä. Värit vaan ei ilmeisesti ole mitään perusvalikoimaa, sillä niitä ei meinaa löytää ihan kaikkialta ja sieltä mistä löytyy, ne loppuu aina kesken..

Kukkakuvion teko:

tee langasta A kuusi ketjusilmukkaa ja liitä ne piilosilmukalla yhteen.

1. krs: 2 kjs, 2 p yht. renkaaseen, 2 kjs (3 p yht., 2 kjs) 5 kertaa, ps kahteen yhteen virkattuun p:seen. Päätä lanka. Liiitä lanka B oikealta puolelta 2 kjs:n kaareen.

2. krs: (3 kjs, 2 pp yht., 2 kjs, 3 pp yht) samaan 2 kjs:n kaareen kuin liitos, 4 kjs *(3 pp yht., 2 kjs 3 pp yht.) seur. 2 kjs:n kaareen, 4 kjs, toista *:sta vielä 4 kertaa, ps 2 pp yht. Päätä lanka. Liitä lanka C työn oikealta puolelta 4 kjs:n kaareen.

3. krs: (2 kjs, 3 p yht., 4 kjs, 4 p yht.) samaan 4 kjs:n kaareen kuin liitos, *2 kjs, 4 p yht. seur. 2 kjs:n kaareen, 2 kjs, (4 p yht., 4 kjs, 4 p yht.) seur. 4 kjs:n kaareen, toista *:stä vielä 4 kertaa, 2 kjs, 4 p yht. viim. 2 kjs:n kaareen, 2 kjs, ps 3 p yht. Päätä lanka.