Tatuoinnessa on sellainen jännä juttu että niitä on vaikea lopettaa yhteen. Itselläni tosin meni 10 vuotta päättää seuraava kuva. Se tuli ihan yllättäen vastaan kun selailin DeviantART:ia ja törmäsin Karolina Andersonin (puolalaisen graafikon) töihin. Ne puhuttelivat heti, varsinkin .inked.
Vuosi sitten olin sellaisessa elämäntilanteessa, jossa aloin toteuttamaan pitkäaikaisia haaveitani. Andersonin työ kuvasti juuri sitä: olin "luomassa nahkani" ja kasvamassa juuri sellaiseksi ihmiseksi kuin halusin. Siltä istumalta ostin työn ja varasin tatuointiajan puolen vuoden päähän. Kuva roikkui työhuoneeni sermissä koko sen ajan - ihan vain jotta varmistuisin siitä että se oli todella se OIKEA. Ajan koittaessa, olin yhä varma. Liskogallerian Maija jurnutti kuvaa selkääni yli viisi tuntia. Ensimmäiset neljä menivät suht kevyesti mutta viides oli yhtä tuskaa. Lopussa saatoinkin äänellä hieman ahdistuneesti ja kysellä onko jo valmista.. Olin edellisenä päivänä ollut vielä vapaaotteluharkoissa (tiedän, tosi fiksua..) ja yläselkäni oikea puoli oli kipeytynyt. Voin kertoa, että tuntuu aika nannalta kun neula tökkii kipeää hermokohtaa ja jumiutuneita lihaksia.. Vuoden mahtavin päänsärkyhän siitä tuli.. Mutta oli se kaikki sen arvoista!
Symmetrian vuoksi jouduin hieman modaamaan Karolinan kuvaa, mutta kyllä siitä vielä alkuperäisen tunnistaa :) Maija kyllä osasi hommansa paremmin kúin hyvin! Kuva ei menettänyt juuri yhtään yksityiskohtiaan, kuten hameen tylliä tai hiuskorua. Kyllä ammatilaisen työstä kannattaa maksaa, varsinkin jos on kyse jostain joka kestää loppuelämän :)
Avokkini toivoi tämän olevan viimeinen tatuointini.. en lupaa mitään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti